Moni yhdistää Uuden-Seelannin sen lukuisiin ja upeisiin vaellusreitteihin, joita riittää etenkin eteläsaarella. On niin kutsuttuja Great Walks -luokiteltuja, monen päivän kestäviä vaelluksia, joissa usein vaelletaan kansallispuistojen ja/tai jylhien vuoristomaisemien halki. Näihin pitäisi varata täysin oma matkansa, ovat sen verran vaativia ja aikaa vieviä. Lähes joka kulman takana odottaa silti myös sopivia lyhyempiä vaellusreittejä, aina parinkymmenen minuutin mittaisista puoli- ja kokopäivän vaelluksiin. Kokeilin muutamaa lyhyttä reittiä eteläsaaren matkamme varrella, aina kun aika ja sää antoi siihen mahdollisuuden.
Länsirannikon jäätikkölaaksot
Länsirannikon valtatietä etelään ajaessa vastaan tulee väistämättä ensin Franz Josefin ja sen jälkeen Foxin jäätiköt. Molempia käsiteltiin jo aiemmassa kirjoituksessa, joten niistä ei sen enempää runoilua. Sanottakoon silti, että kumpikin ehdottomasti aikansa arvosia reittejä - kumpikin kestää noin 2-3h vauhdista riippuen. Oma suosikki on ehdottomasti jylhä Franz Josef.
Lake Matheson
"Peilijärveksi" nimetty kohde sijaitsee länsirannikolla matkalla Haastin ylitykseen. Reitti on simppeli ja kaiken tasoisille suunniteltu. Oikeastaan kyseessä on lähinnä jaloittelutuokio: kävelet kevyttä reittiä ällistelemään tyyntä Mathesonin järveä ja saatat sään suosiessa nähdä Aspiringin kansallispuiston huiput heijastuvan järvestä. Kesto about 45 min.
Wanakan Mount Iron
Wanakasta vain muutaman minuutin ajomatkan päässä sijaitsee Mount Iron, joka on sijainnin ja näköalansa vuoksi hyvin suosittu parin tunnin mittainen kävely. Reitti on yksinkertainen: nouset vuorelle valitsemastasi suunnasta, ihailet Wanakan, sen järvien ja horisontissa nousevien vuoristojen muodostamaa näköalaa ja laskeudut takaisin. Jaloille reitti on suhteellisen raskas, mutta nopeana iltapäiväaktiviteettina mainio.
Pala Keplerin Great Walkia
Kun yövyimme Te Anaun kylässä odotellen seuraavan päivän risteilyä Doutbfuliin, niin en voinut olla tutustumatta kylästä lähtevään Keplerin suureen vaellusreittiin. Reitti on yksi yhdeksästä Great Walkista ja kokonaisuudessaan vie sinut yli 60km pitkälle vaellukselle, jossa noustaan Mount Luxmorelle ja vaelletaan ympyrä takaisin Te Anaun järvelle. Tallasin ensimmäisen lyhyehkön osan, joka vie läpi tiiviin metsän Waiau-joen vartta pitkin. Matka ei ollut kummoisempi, mutta reittihän alkaa vasta kun ruvetaan nousemaan kohti vuoren huippua. Noin kolmen tunnin mittainen helppo alkuosa ei varsinaisesti siis tarjoa upeita näkymiä, mutta rauhallisen tuokion metsän siimeksessä kylläkin (ja jos säkä käy, niin metsässä saattaa nähdä kiwi-lintuja).
Mount Cookin kansallispuiston Hooker Valley
Aoraki eli Mount Cook on Uuden-Seelannin korkein vuori (3754 metriä). Sitä ympäröi jäätiköiden muodostamat laaksot ja lukuisat vuoret. Ympäristöön pääsee tutustumaan Pukaki-järven länsipuolella sijaitsevan Mount Cookin tukikohdasta. Sieltä lähtee lukuisia vaellusreittejä, joista yksi suosituimmista on Hooker Valley Track. Reitti vie Hookerin laaksoon Mount Cookin "juurelle" - tai siltä se ainakin vaikuttaa, sillä näkymät laaksosta ovat kerta kaikkisen upeat. Matka taittuu Hooker Valleyn parkkipaikalta läpi kivisen reitin ja kolmen riippusillan yli laaksoon, jossa jäätikön olemassaolosta muistuttaa kylmän harmaansinertävä järvi jäälohkareineen. Reitti on palkitseva, sillä alkumatkan takanasi avautuu Pukaki-järven absurdin sininen värimaailma ja sivuillasi lumella koristeltuja vuorenhuippuja.
Puolessa välissä matkaa polun molemmin puolin alkaa esiintyä runsaasti valkoista Mount Cookin liljaa, joka kasvaa eteläsaaren vuoristoissa sekä jostain käsittämättömästä syystä Doutbful Soundiin vievässä Wilmontsin vuoristoylityksessä. Sään salliessa jo alle tunnin kävelyn jälkeen horisontissa näkyy uljas Aoraki. Hookerin laaksoon laskeudutaan ihailemaan jäätikön sulaveden muodostamasta järvestä ja suoraan edessä möllöttämästä valkoisesta huipusta. Näkymä on todellakin noin 3h kestävän (meno+paluu) reitin arvoinen. Paluumatkalla oli useasti käännyttävä vielä ihailemaan surrealistista näkymää.
Lyhyistä vaelluksista suosikiksi muodostui viimeinen vaellus eli Hooker Valley sekä tiukasti kakkosena Franz Josef. Näissä jäätiköiden ja lumimassojen muovaamissa vuoristoissa ja niiden laaksoissa on jotain käsittämättömän kiehtovaa, jota ei kuvissa voi alkuunkaan välittää. Tulevaisuudessa voisi hyvinkin kokeilla pidempiä vaellusretkiä!
No comments
Post a Comment